Viimeisiä hetkiä

Meillä ei ole edellenkään internettiä kotona, mutta ehkäpä muutaman päivän päästä…Siksi jäänyt kirjoitteleminen, kun ei jaksa kököttää täällä kirjastossa niin kauaa ikinä.

Kela on sitä mieltä, että ne perivät multa parit asumistuet takaisin. Saan vielä kuitenkin vedota niiden tunteisiin 2.11 saakka jollain lomakkeella. Heissulivei.

Mulla on periaatteessa syysloma nyt, mutta käytännössä teen koulutehtäviä hihat tulessa, koska mun onkin tahkottava 15 opintopistettä lisää harjoittelun päälle. Muutaman päivän päästä pitäisi tulla lasten voimauttavat valokuvat postitse ja sitten väkerrän niihin kehyksiä kotona. Kuumaliimapistooli on hankittu.

Olen ihan hermona, että ne kuvat jotenkin epäonnistuu eikä mulla ole enää aikaa tehdä asialle mitään jos niin käy. Katastrofitunnelma. En pysty oikeastaan edes nukkumaan, joka aamu ylös viimeistään puoli seitsemältä.

Lapset kuitenkin rakastaa mua ihan yli kaiken. Ne on aina vastassa kun tuun töihin ja halailevat ja selittävät juttujaan ja sitten ne on kaikki nätisti rivissä vilkuttamassa mulle aidan takaa kun lähden iltapäivällä kotiin.

Ensi viikolla kotiin. Uskomatonta ja outoa, ihanaa ja haikeaa. En malta odottaa että saan käyttää talvitakkia. Täällä on ihan liian lämmintä toisinaan, kun aurinko paistaa. Simon on eri mieltä, tietenkin.

Mun aivot surraa nyt liian lujaa, että saisin mitään järkevää kirjoitettua. Olisi ehkä kannattanut syödä jotain aamulla. Menen tekemään voileipiä.

Pussar