Samoilla kujilla

Täällä olen taas kuin en olisi poissa ollutkaan. Lauantain kunniaksi lähetin miehen kauppaan ostamaan jotain mitä en nyt muista. Leffailta joka tapauksessa. Olisi ollut rapujuhliin kutsu, mutta ei kerta kaikkiaan jaksa tavata vielä ketään ihmisiä eikä olla sosiaalinen.  En nukkunut viime yönä juuri lainkaan, koska joko Simonin tai sen äidin kissa repi patjaa alhaalta käsin koko yön. Vieläkin kuulen sen kaikuna pääni sisässä. Aamu meni itkiessä omaa ikävää kotiin ja kissojen luo. Kaikin puolin sekavat tunnelmat.

Lentomatka meni ihan hyvin, paitsi että vieressä istui joku juntti tursas, joka veti viinaa, aivasteli muhun päin ja huusi takanapäin istuville kavereilleen, ellei sitten vetänyt nuuskaa. Herran jumala se haisee pahalta!

Törmäsin lähtöaulassa Raisaan, suomalaiseen hippipäiväkodin opettajaan sattumalta, mikä oli aika hassua. Se oli samassa koneessa sitten, mutta ei enää samassa duunissa. Oli alkanut maha kasvaa… Ja kuulin siltä, että erään toisenkin harjoittelupaikan opettajan maha oli alkanut kasvaa. Hassua sinänsä, että juuri pari päivää sitten näin  unta, jossa  tämä kyseinen opettaja kertoi mulle tästä asiasta päiväkodin pihalla.

Englannin puhuminen on yllättävän vaikeaa, mutta voi johtua siitä, että oon niin väsynyt. Sitä paitsi muistan koko ajan, että Simon puhuu suomea! En tiedä mistä olen tämmöisen saanut päähäni, mutta useamman kerran on käynyt niin että se puhuu mulle englantia ja vastaan sille suomeksi ennen kuin tajuan ettei se tajua mitä puhun.

Jospa ensi yönä saisi kunnolla nukuttua ja päänsä selväksi. Tupakoinnin aion lopettaa taas. Täällä ei ole juurikaan halua tai tarvetta siihen, mikä on tietysti hyvä juttu. Se on vaan se meidän takapiha semmoinen kotona, missä mieluusti istuskelisi ja kirjoittaisi, joisi pannukahvia ja tupakoisi siinä sivussa. Jännää ettei ole täällä kertaakaan ollut sellaista oloa että pitäisi saada sauhutella, tosissaan. Selvästi on mulle vaan tapakysymys, eikä riippuvuus nikotiinista.

Huomenna mennään käymään Landskronasta, Simonin asunnolta hakemassa mun tavaroita mitä jätin sinne viimeksi kun läksin. Asutaan siis nyt ensimmäinen viikko Lundissa, Simonin äidin kotona, kun se on Italiassa hulluttelemassa. Mun työmatka lyhenee 20 minuutilla suuntaansa mikä on mukavaa. Tiistaina alkaa sitten se rumba.

Nyt kuiteskin makoilemaan ja kattelemaan elokuvia oman kullan kainaloon. Kyllä tää tästä vielä reipastuu, vaikka tunteet onkin toistaiseksi vielä ihan sekaisin.