Lähdön tunnelmat on haikeat ja ihanat

Pari päivää ennen kuin tämä jättäisi taas kaiken taakseen ja hyppäisi toiseen todellisuuteen. Olo on hämmentävän haikea ja itkuinen, vaikka rakas odottaa ja hieno voimauttavan valokuvauksen projekti ja uudenlaiset hetket ja elämä. Kauhea parku tuli kun aloin lataamaan matkalaukkuun kamoja kokeillakseni miten ne sinne mahtuu ja kun tilaa jäi, niin Jesus hyppäsi kyytiin ja katsoi mua ylös suurilla ihmettelevillä silmillään. Ihan järkyttävältä tuntuu jättää ne taas taakseen, kissat, vaikka niillä kaikki täällä mukavasti onkin mun poissaollessa. Ja vaikka tiedän että ne odottaa mua täällä ja tulen takaisin niin silti ahdistaa tämä tilanne, paljon enemmän kuin viimeksi lähtiessäni. Antaisin mitä vaan että saisin viedä mukanani ne, ystävät ja muut läheiset, mun polkypyörän ja puutarhan.

Silti odotan että tapaan taas Simonin, maailman rakkaimman ja sen kahvipavun värisen Börje-kissan, kylpyammeen ja espressomasiinan. Uskomatonta miten voidaan sielua ja sydäntä repiä niin useaan osoitteeseen.

Olen innoissani siitä voimauttavan valokuvauksen projektista, jonka menen ohjaamaan sinne preschooliin. Uskon, että siitä tulee hieno juttu. Tänään vaan kaikki muu tuntuu tärkeämmältä ja koko surullinen päivä kulminoitui siihen kun tajusin että mun Simonille monta pitkää iltaa ja yötä neuloma raidallinen kaulaliina on ihan liian lyhyt ja kääntyy joka puolelta rullalle vaikka sille tekis mitä. Onneksi mulla on sille yksi toinen yllätys kuitenkin, mutta en voi vielä kertoa sitä teille, kun se kuitenkin sitten lukee sen täältä ja saa vielä kaiken lisäksi ties minkä käsityksen asiasta kääntäessään tän sivun Google Translatella.

Tack och adjö. Lähetelkää mulle viestejä