Tänään oli ensimmäinen päivä hippipäiväkodissa. Kaikki oli ennallaan paitsi että lisää pyöristyneitä masuja tosiaan. Hurja vauvabuumi menossa siellä. Uudet Hummingbirdsit eli se ryhmä, missä työskentelen, oli pieniä ja vikkeliä, mutta uskoisin, että niiden kanssa tulee toimeen ihan kivasti. Ne otti mut hyvin vastaan ja monet jopa muistivat mut ja nimenkin.
Juna oli yllättäen molempiin suuntiin ajallaan perillä, mikä aiheutti ihmetystä myös muissa matkustajissa kuin minussa. Lainasin Simonin äitin pyörää, jolla poljin asemalle ja sieltä pois. Satula on hippasen korkealla, mutta selvisin. Simon lähetteli lievässä paniikissa viestejä, ettei saa polttaa tupakkaa samaan aikaan kun pyöräilee eikä kattoa muuta kun eteensä.
Kävin eilen kaupungilla omin päin ja tsekkaamassa lähikaupan ja se oli silloinkin ihan hermona. Kerroin sille tosin siitä vasta jälkeenpäin.
Alan pikkuhiljaa tottua siihen, että täällä aukeaa lukot väärään suuntaan ja mulla on poikaystävä, joka on läsnä. Suomi on silti paljon parempi maa.
Apa
Oh, kuulostaa hyvältä se luentoasia, ja se toinen juttu peruskauralta. Ollaan onnellisia. Syksy on tervetullut, muutos, omituisuus ja tuttuus. Suukkoja
Pizza-mama
No niin, nyt on pomo lähtenyt jo aikaa sitten töistä häiritsemästä minun kommentointia. Meillä on ensi viikolla Aidan ensi-ilta, joten täällä alkaa tunnelma lämmetä ihan niinkuin pitääkin. Lavastaja on sitä mieltä että Radameksen miekka on 5 cm liian pitkä, joten suunnilleen koko muu lavastus pitäsi nyt muuttaa mittasuhteessa siihen. Miekkaa ei nimittäin voi katkaista, koska sen on lainattu Historiallisen miekkailun seurasta. Luultavasti joudumme takaomaan vielä uuden miekan ennen ensi-iltaa.
Olin eilen pitkästä aikaa yliopistolla luennolla. Tuntui erittäin hyvältä! Normaalilta! Viisaita ihmisiä ympärillä eikä tätä onnetonta kohkaamista! Vaikkakin se oli teatteritieteen luentosarja: Teatterin yhteiskunnallinen kontekstuaalisuus, jota vetää Janne Tapper pohjautuen väitöskirjaansa, jota tekee Jouko Turkasta. Silti se tuntui niiiiin rauhoittavalta! Oli puhetta uuskapitalistisesta yhteiskuntamallista, joka perustuu performatiivisuuteen. Kaikki esittävät ja esiintyvät koko ajan. Myös lavan ulkopuolella! Siis mekin kaikki! Mielenkiintoista. Toisaalta filosofimme Pekka HImanen puhui samasta asiasta eri sanoin. Käytti esimerkkinä sitä kun menee lähikauppaan ostamaan juustoa, miten hän yrittää hoitaa sen asian aiheuttamatta hämminkiä ja miettii valmiiksi miten ”Camembert de Normandie” lausutaan ja vastaa aina myyjän kysymykseen: ”Onko tämä sopiva pala?” samalla tavalla, riippumatta siitä minkä kokoista palaa myyjä tarjoaa, ”No laitetaan vähän enemmän.” Tällaisia me olemme. Ihmiset.
Julia ole sinä siellä onnellinen! Meilläkin on kaikki mukavasti ennallaan!
Pus och Kram!
Vege-Pizza-Mama